Etelä-Konneveden luonnonpuisto Osa 2

Kierros Kalajanvuorella jatkuu...

Tuolla alhaalla vasta äsken oltiin rannalla ihmettelemässä korkeaa, louhikkoista vuorta. Polku kulki onneksi loivaa rinnettä, hyvässä maastossa.

Täällä ei parane selfietä ottaa ja peruutella, sen verran jyrkkä rinne alla on. Pidän puiden kyljistä kiinni, etten putoa.

 

Sitten jatketaan matkaa. Merkitty polku katosi meiltä, mutta lähdettiin siihen suuntaan, mistä nähtiin ihmisiä tulevan vastaan. Oikea polku löytyikin viimein ja näytti vievän entistä ylemmäs.

Tultiin vuoren harjan toiselle puolelle, mistä oli näkymät hiukan kauemmas vesistöön.

Tämä taisi olla vuoren korkein kohta, kun paikalla oli vanha, rapistunut rakennelma.

Vuoren laella oli kuivaa kalliota, suuria kiviä ja jäkälää. Polku lähti siitä viemään alaspäin rannalle.

Reitin varrella olisi ollut laavu nuotioineen, mutta sattui olemaan syyslomaviikko ja paikka kuhisi porukkaa. Ehkäpä me poiketaan laavulle joskus talvella lumikengillä. Kaiken kaikkiaan kiva paikka. Sopivan pitkä reitti tällaiselle keskikuntoiselle ihmiselle.